Miksi valitsit BMW:n?

[tonibergholm]

Eikai tuota mopoa nyt voi muun merkkisellä kuskailla, silloin kun sitä ei siis ajeta radalle.

[peksi94]

Kyllä se on se ulko näkö jo pikkupojasta kiehtonu, ja se ajamisen ilo, tehokkaat koneet ja takaveto.

[Nipademu]

Entinen autoni oli nelivetoinen Octavia Scout. Seuraavaksi autoksi oli aika pitkäänkin ensimmäisenä vaihtoehtona uusi, vielä toistaiseksi hinnoittelematonkin neliveto Octavia. Suomeen tulo kuitenkin viivästyy sen verran, että piti alkaa katsella vakavasti muitakin malleja. Siinä tuli mietittyä A4 Allroadia, Passat Alltrackiä ja monia muuta, lähinnä nelivetoisia autoja. Mikään niistä ei kuitenkaan säväyttänyt ja herättänyt liiemmin ostohaluja, varsinkaan niin hyvin palvelleen Octavian jälkeen.

Eräänä viikonloppuna tuli sitten eteen pihatraktorin nouto lainatulla pakettiautolla sekä sen perään kytketyllä trailerilla. Pakettiauto luonnollisesti etuvetoinen, mutta jäätä ja kuraa lukuunottamatta, kärry tuli senkin perässä varsin nöyrästi. Tähän asti kun tuo neliveto on ollut kriteerinä juurikin tuon jarrullisen kelkkakärryn vedon takia. Jonkun ajan päästä reissulta kotiuduttua tuli sitten mieleen, että miten olisikin raskas takavetoinen auto, joka omien käsityksieni mukaan parempi kärryä vedetäessä kuin etuveto. Eli ei muuta kuin selvittelemään takavetoisten tarjontaa...

Mersut olivat entisestään tuttuja ja niille myös hallitukselta on tullut usein jyrkkä EI. Siksipä hieman katselua BMW:n suuntaan... Ensimmäiset silmäykset E61:n suuntaan alkoivat jo hieman "Heijaria" herättämään, mutta se tuntui kuitenkin jotenkin vanhalta. Naapurustossa tuollainen oli kuitenkin jo 7 vuotta sitten ja sitä ihailtiin keittiön ikkunasta päivittäin. Lyhyen laskennan jälkeen nostettiin budjettia hieman korkeammalle ja listalle tuli ensimmäinen F11. Tämä aiheutti jo sellaisen erektion, ettei ollut epäilystäkään, etteikö meistä tulisi kumppaneita lähitulevaisuudessa.

Tämän jälkeen malli ja ikähaarukka oli selvillä, joten nopea katsaus tarjontaan. No tietäähän tuon, että karvalakkejahan noi Suomessa myytävät käytetyt on ja niissäkin tinkivaraa olemattomasti. Tällöin muistui mieleen, että usein BMW:t on kannattavaa hakea Saksasta.

Jo ensimmäisellä silmäyksellä mobilesta löytyi mielenkiintoinen yksilö, vuosimalli 2011, kilometrejä n. 100 tkm, varusteina mm. sport-nahkapenkit, sähkökäyttöinen takaluukku, navigaattori ja luonnollisesti ZF:n 8-portainen laatikko. Nyt tuo auto on jo omistuksessani ja tulossa viikon sisällä Suomeen. Luovutus Helsingissä arviolta ensi tiistaina.

Näin minä siis päädyin BMW:n, joskin käytännössä se vielä antaa odottaa itseään.

[VolvostaBemariin]

Vaihdoin XC60:n Volvon (2.4D AWD) F25:een (20d + automaatti) lähinnä Bemarin huomattavasti paremman voimalinjan ja ajettavuuden takia. Tämä on huomattavasti houkuttelevampi auto cruisailla viikonlopun hupiajoja mutkateillä täällä Hämeen landella.

[xDrive2013]

Niin onko Bemarin voimalinja parempi kun katsoo noita perutusongelmia . Ainakin minun edellinen XC60 nousi takaperin katukiven yli toisin kun uuden Bemarit tuntuu tekevän. Minä vaihdon Bemariin vain siksi ettei Volvolla ollut tarjota sopivaa bensakonista nelivetoista autoa, ainakaan minun Volvon ajettavuudessa ei ollut pienintäkään huomauttamista meni tosi jämäkästi sinne minne kuski halusi ja BSR:n lastutuksen kanssa kulkikin kohtuullisesti.

[VolvostaBemariin]

Volvossa (viimeinen V70:ni ja XC90 ja XC60) eniten häiritsi se, että automaattilaatikko hukkasi ison osan hienon koneen reserveistä. Tässä X3:ssa sitten taas automaatti tekee parin litran mopodieselistä itseään paremman. Perusajettavuudessa Volvot (itsellä ollut 2 x244, 1 x 940, 2 x V70, XC90 ja XC60) ovatkin hyviä - kokemusta löytyy. Sitten tosiaan jos haluaa vähän mutkateillä iloitella niin autot eivät ole samassa kastissa. Vasta kun käytin omaani ensimmäisessä huollossa ja sijaisautona oli V40 niin meinasi katolleen mutkassa kääntyä kun samalla vauhdilla ajoin kuin omalla tötteröllä.

Ja voin myös sanoa, että Volvoissa sai aina kuluttaa pitkillä ajomatkoilla aikaansa erilaisetn sirinöiden ja kaikenlaisten resonanssiäänien paikallistamiseen...

[Kiili]

Kyllähän se on tuo ajotuntuma ja toimintavarmuus. Kaikki pelaa kuten pitää kelistä riippumatta. Minulla on ollut neljä bemaria ja erehdyin ottamaan nyt 508 pösön. Tänään kävin 525d:n koeajamassa ja kyllä se on ihan jotain muuta. Kyllä se vaan tulee taas bemari pihaan.

[Anyway]

Laitetaan nyt tämä vaikka tänne. Vähän tilastoa siitä kuinka tiepalvelua on tarvittu.
Ylemmässä keskiluokassa kärjessä Audi A6 ja BMW 530 eli minun viime autot.
Hyvin on tullut siis autot valittua, vaikka eihän tuo tiepalvelun tarve paljoa
kerro kokonaislaadusta, mutta ehkä sen, että ilman harmeja nuo kärkiautot
eri luokissa maanteillä kulkevat.
Koskaan en ole tiepalvelua tarvinnut eikä varmaan monikaan tällä foorumilla.

Tässä lainaus Kauppalehden jutusta:

Euroopan suurin autojärjestö ADAC julkisti jälleen tiepalvelunsa keräämät vuositilastot. Viime vuonna sen korjausapuun turvautui Saksan teillä yli 2,4 miljoonaa autoa. Se on vakuuttava otos.
Reilu kolmannes tarvitsi apua akkuongelmiin ja sähkövikoihin. Seuraavaksi eniten lakkoilivat moottorit. Loput menivät muun muassa ohjauksen, jarrujen ja vaihteiston piikkiin.

Monien vuositilastojen perusteella kaikki 14 vuotta täyttäneet autot alkavat olla ADAC:n kanta-asiakkaita.

ADAC jakoi autot kuuteen luokkaan. Mukaan otettiin nyt vuosien 2006-2013 automallit. Mittauksissa suhteutettiin viallisten autojen osuus kunkin vuosimallin rekisteröintimäärään.

Tilastot paljastavat voittajia ja häviäjiä. Tässä tuloksia neljästä suosituimmasta autoluokasta.

Pienistä autoista ylivoimaisesti parhaiten selvisivät Audi A1, Ford Fusion, Hyundai ix20, Mazda2, Mini, Mitsubishi Colt, Toyota Auris ja VW Polo.

Eniten murheita aiheuttivat Dacia Sandero ja Fiat Punto.

Alemmassa keskiluokassa voittajia olivat Audi Q3, BMW1, BMW X1, Mazda3, Mercedes-Benz A- ja B-sarjat, Toyota Auris, VW Caddy ja VW Golf.

Hännille jäivät Dacia Duster ja Logan, Opel Zafira ja Peugeot 307.

Keskiluokassa saksalaiset premium-mallit Audi A4, Audi A5, Audi Q5, BMW 3, BMW X3, Mercedes GLK ja Mercedes SLK olivat vähävikaisimpia. Myös Skoda Octavialla pyyhki hyvin.

Korjausta vaativat useimmiten Ford Mondeo, Ford S-Max, Opel Insignia ja VW Sharan.

Ylemmässä keskiluokassa vikoja sattui vähemmän kuin muissa luokissa. Audi A6 ja BMW 5 ottivat voiton. E-Mercedeksellä oli eniten vaikeuksia.

[jva]

Kirjoittelenpa omankin BMW-tarinani tähän ketjuun muiden jatkoksi.
Ensimmäisen BMW:n hankin loppukesästä 2006, jolloin tehtiin tilaus koskien E92 335i:tä. Aiemmin olin ajellut lähinnä erilaisilla Mersuilla ja Audeilla. Tuolloin ajokkina oli MB CLK, joka edelleen on yksi mieluisimpia autoja, joka minulla on ollut.
Tuolloin 2006 näin jossakin suomalaisessa autolehdessä jutun ensiesittelyyn tulleesta E92-sarjasta. Jutussa esiteltiin space grau värinen 335i. Auto kolahti ensimmäisestä kuvasta niin vahvasti ja loi sellaisen "pakko saada" - fiiliksen, ettei siitä ollut ylipääsyä.
Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. E92 ei ollut vielä Suomessa edes myynnissä, joten tarkat hinta-, varustelu- ym. tiedot olivat vaikea onkia BMW-myyjänkään esille mistään. No, asiassa päästiin kuitenkin eteenpäin ja jonkinlainen ennakkotilaus saatiin kasaan ja sen myötä jonotuspaikka tuotantoon.
Aikanaan, lähes 9kk:n odotuksen jälkeen, tuli viimein space grau - värinen BMW 335i luovutukseen. Auto oli kaikinpuolin mahtava, moottori yksi hienoimmista mitä autoissani on ollut ja ajo-ominaisuudetkin aivan toista luokkaa kuin CLK:ssa.
BMW-kausi jäi sillä kertaa kuitenkin lyhyeksi. Autocarreralla oli tuolloin joku kampanja, jossa he kutsuivat ilmeisesti potentiaalisiksi katsomiaan asiakkaita kirjeellä koeajoille ja tutustumaan tarjontaan. Meninkin sitten - ja niinhän siinä kävi, että E92 vaihtui 911 Carrera2:een. BMW jätti kuitenkin niin positiivisen jäljen, että jossakin vaiheessa tuli myös E63 mallin 650i siinä Porsche-kauden lomassa hankittua. Sekin oli pelkästään positiivinen kokemus ja vahvisti myönteistä kuvaa BMW:stä entisestään. Viimeisimmässä hankinnassa oli loppusuoralla X5 40e ja vastaava Cayenne. Aikaisempi Cayenne-kokemukseni oli huono ja X5 miellyttää edelleen muotoilultaan ja olemukseltaan selvästi enemmän kuin Cayenne, joten valinta alkoi olemaan selvä. Toki oma, merkittävä osuutensa oli myös automyyjällä ja hänen tavallaan hoitaa asioita. Myyjällä voi olla yhteinen tavoite asiakkaan kanssa - tai myyjä voi viestiä puhdasta ylimielisyyttä asiakastaan kohtaan - ei tarvinne sanoa, kumman kanssa kaupan tekee, varsinkin kun hyvän myyjän tuotekin on asiakasta enemmän miellyttävä.
Näin kulkee meikäläisen BMW-tarina
(Sanottakoon muuten vielä se, ettei tämä ylimielinen myyjä edustanut Porschen merkkimyyntiä, AC on toiminut kolmen sieltä ostamani auton kohdalla kaikin tavoin kiitettävästi)

[Wonderi]

Sanoisin ettei ADACin hinaustilastot kerro todellisuudesta yhtään mitään. Tai kertoo tietysti siitä mitä ADAC hinaa, mutta jos automerkillä on oma ja usein maksutonkin hinauspalvelu, ja sopimus jonkun muun hinurifirman kanssa, sen merkkiset autot ei juuri näy ADACin tilastoissa vaikka tienvarteen hyytyisikin.

[JKK]

Ensimmäinen kipinä meikäläisen kohdalla sytytettiin joskus viime vuosituhannen loppupuolella, kun serkkupojalla oli suht. tuore E36 318i. Itselläni taisi silloin olla VW Passat 1,8T, jota pidin mukamas hienona autona...

Koeajo tuolla karvalakkimallisella, perusmoottorisella E36:lla käänsi kelkan totaalisesti! Voiko auto todellakin tuntua persiin alla näin makealta? Sitä jaksoin ihmetellä. Viitisen vuotta tämän elämyksen jälkeen yritin vielä itselleni uskotellla muutaman Audin voimalla, että VAG-konsernista löytyy ajamisen iloa, kunnes osittain vahingossa sattuman kautta käsiini päätyi tasan 10 vuotta sitten elämäni rakkaus: E39 528iA. Sen jälkeen en ole pystynyt enää perustelemaan minkään muun merkkistä autoa itselleni, vaikka matkan varrella paria "vaihtoehtoa" olenkin kokeillut. E39 hurmasi mut täysin, ja pidän sitä edelleenkin parhaana koskaan valmistettuna BMW-mallina. Viimeisimpänä "kokeiluna" oli Volvo V70 vuodelta 2010, joka jaksoi innostaa yhden Norjan reissun ajan, mutta fiilis katosi aika nopeasti täysin "munattomaan" ajettavuuteen. Samoin kävi Audi A4:lle (B8) ennen Volvoa, joka oli tosin hieman Volvoa maukkaampi, mutta ajamisen ilosta ei senkään kanssa voinut puhua. Ja lopulta Audin lauennut ruiskupumppu viimeisteli mun ja Audin tulevaisuuden peruuttamattomasti. Ja asenteen Autotalo Laakkosta kohtaan... Volvo oli periaatteessa ihan OK, jos ei ole kiinnostunut ajettavuuden hienoista nyansseista, eikä kaipaa autoltaan mitään spesiaalia fiilistä. Loistava vaihtoehto ja pykälä parempaan suuntaan vaikkapa Avensis-kuskille...

Paluu kotileiriin 2014; Tylsä V70 vaihtui täydellisen tympääntymisen jälkeen samanikäiseen E61:seen, joka tuntui heti ensimetreiltä olevan ajettavuudeltaan aivan eri maailmasta; Tukeva, tarkka, hiljainen ja voimalinja tuntui olevan eri planteetalta Volvoon verrattuna. Nämä faktat oli nimittäin jo päässeet unohtumaan Volvon ratissa, vaikka ennen Volvoa kerkesin ajelemaan 535d:llä ja 530xdA:lla. Molemmilla vuoden verran.

Tällä hetkellä alla on siis kolmas E60-sarjalainen; Käyttöautona E61 520dA Touring vuodelta 2010. Ja silmäteräni on järjestyksessään kolmas E39, joka on tuikitavallinen, mutta tehdasalkupeärinen 525iA vuodelta 2002. Arvatkaapa kummalla näistä kahdesta lähden aina mielummin liikenteeseen Jostain syystä E60/E90 tai sitä uudemmat F-mallit ei ole tehneet minuun sellaista vaikutusta kuin E39, jolla ajamisessa on aina läsnä jonkinlainen juhlan tunne.

Eli valitsin BMW:n koska se tuntui olevan ihan jotain muuta.

[ilpo]

Virhe

[ssalmela]

Virhe

No, niitä sattuu! Ei kun auto myyntiin ja itselle sopivaa etsimään... Hauskaa Wappua!

[Jopemies]

Volvossa (viimeinen V70:ni ja XC90 ja XC60) eniten häiritsi se, että automaattilaatikko hukkasi ison osan hienon koneen reserveistä. Tässä X3:ssa sitten taas automaatti tekee parin litran mopodieselistä itseään paremman. Perusajettavuudessa Volvot (itsellä ollut 2 x244, 1 x 940, 2 x V70, XC90 ja XC60) ovatkin hyviä - kokemusta löytyy. Sitten tosiaan jos haluaa vähän mutkateillä iloitella niin autot eivät ole samassa kastissa. Vasta kun käytin omaani ensimmäisessä huollossa ja sijaisautona oli V40 niin meinasi katolleen mutkassa kääntyä kun samalla vauhdilla ajoin kuin omalla tötteröllä.

Ja voin myös sanoa, että Volvoissa sai aina kuluttaa pitkillä ajomatkoilla aikaansa erilaisetn sirinöiden ja kaikenlaisten resonanssiäänien paikallistamiseen...

Täysin samaa mieltä, XC60 D5.n tehoreservi jäi vähän piippuun tuon viipyilevän ja kulmikkaan Geartronicin kanssa. Muutoin ei ollut Vollesta pahaa sanottavaa jos ei kulutusta lasketa Auton vaihtoa (varsinkaan uuden) ei voi selittää millään järkisyyllä mutta kun joka kerran autoa lähestyessä tulee hyvälle tuulelle niin se riittää mulle Ajamisen iloa