Mun esimerkki koitti havainnollistaa periaatetta, että 12000 mk/kk (brutto) tulot pakotti ostamaan Fordin koska periaatteeni ei antanut myöten ottaa lainaa BMW:tä varten vaikka niitä katselinkin ja pankki rahaa olisi antanutkin. Rahoituskulut vaan auton haihtuvan arvon päälle on kalliita ellei saa todella halvalla rahaa joka alitaa esim. asuntolainan koron ja kannattaa pikemminkin rahoittaa autoa ja lyhentää autorahoilla asuntoa (esim. Ford tarjosi joskus 0.1% kampanjakorkoa).J1978 kirjoitti:Tuomoisilla tuloilla voikin jo jäädä kunnon siivu per kk säästöön ja toteuttaa monenmoista asiaa, jos molempien brottopalkka on noin viisi tonnia per kk. Meneehän siitä veroja, mutta käteen jää helposti ainakin 2500€ per henkilö. Vielä jos ei ole lapsia, niin aika hyvin sitä elelee. Monet muut kyllä tarvii "kulutusjuhlaan" muita onnenpotkuja tai jotain omaisuutta jolla "rikastua"...Ei auta vaikka kuinka säästää. Onhan phuksinkin palkka ollut joskus nuorena jo 12 000 mummoa per kk, mutta tuskin enää nykyisellään noin vähän ansaitsee. Menee pahasti offariksi, mutta oli vaan pakkoilpo kirjoitti:Juurikin noin että laskee menot ja tulot. Minäkin käyn vaimon kans 3 kertaa vuodessa lämmittelemässä etelässä. Jotkut sitä ihmettelee. Minä kerron että omillamme kuljemme ja ei velaks. Uudehkossa rivitalossa asumme eikä velkaa ole. Hieman vajaa 10t euroa kuussa bruttona riittää kaikkeen. Ja välillä voi vaihtaa autoakin, vaikkei kaikkein kalliimpia ne olekaan.
kommentoida.
Ja sitten jos rikotaan vähän tabuja ja heitetään kehiin oikeita euroja menneisyydestä. Yleisemmin taloudenhallintaan... ottasuunnittelu meni näin: 1/3 nettotuloista elämiseen, 1/3 lainanhoitokuluihin, 1/3 säästöön ja yllättäviin pakollisiin menoihin. Ja käytännön esimerkki toteumasta kun katsoin takautuvasti. Meidän talouden nettotulot vuonna 2002 oli 37365 eur. Lainan kk-erä (lyhennys + korko) sovittu 842 eur/kk = 10100 eur/vuosi.
Yksinkertainen tulomenoarvio näytti tältä: Eli jos nettotulot on about 37365 ja elämisen kulut 19700 lainoineen korkoineen jää vielä 18000 säästöön.
Lainan lyhennyslaskuri eteni seuraavasti: Toisin sanoen tarkkaa rahankäyttöä ja pari kertaa vuodessa ylijäämästä kaikki mitä suinkin kantti antaa myöden pois lainasta. Kunnes lainapääoma on sillä tasolla ettei korkokustannuksilla ole enää väliä. Niin kuin näkyy 2001 lyhennettiin reilummin ylimääräistä mutta 2002 oltiin varovaisempia ja jätettiin säästöön kun hoitovapaa jatkui ja tulot putosivat vuodelle 2003.
Tätä oppia kun toisti vuodet 2000-2004 oli 82 neliön silloin 10 vuotta vanha rivitalokolmio ja sen hankintaan biffattu 102 kEUR laina täysin maksettu. Rouva kotona 2002-2004 ja yksi lapsi työstetty. Ja 2004 lopulla täysin velattomia 28-vuotiaana. Se mitä menetettiin elämässä oli sisäfile, ulkomaanmatkat skimbaamaan ja aurinkoon yms. joita kaikki kaverit kyllä teki. Omassa ajatuksissa ei siis ole väliä mitä varten lainaa on. Mutta jos on, ei tehdä rillumareitä eikä reissata kunnes homma on sillä tasolla että voi todeta että nyt ei enää reissata eikä rellestetä lainarahalla. Mutta tälläkään "kuurilla" mistään ei joutunut tinkimään. Toki laskeva korkotasokin auttoi pikkasen.
Korkomatikkaa on ihan hyvä pyöritellä niin tajuaa. Jos käytetään alkuperäistä about 6% korkotasoa jolla tuon lainan 2000 vuonna otin ja 15v. suunniteltua lyhennysohjelmaa vertailupohjana, säästettiin 48300 euroa pelkästään korkokustannuksissa! Se on summa joka jäi pankilta saamatta ja vaikka yksi ihan kiva pikkubemu käteisellä :-)
On totta, että sittemmin tulot on muuttuneet ja perhekoko kasvanut viiteen mutta periaatteet oli edelleen voimassa kun asunto vaihdettiin ja niin kauan kun lainaa oli. Mutta ei tässä mitään rakettitiedettä ole eikä tarvita pörssituuria tai muuta äkkirikasta... Toki niillä voi edesauttaa ja nopeuttaa asioiden toteutumista.
-p