E88:n korvaajavaihtoehdoiksi rajautui siis melko nopeasti Alfa Romeo 159 3.2JTS Q4 (yksi tälläinen mulla jo leluna tosin on...), E90 xDrive ja E60 xDrive. E91 ja E61 jäi pois kun farkkua ei vaan mieli siedä, hyi yök. E92 karsiutuu myös, kun siinä on kaikki E93:n huonot puolet (eli järkyttävän pitkät ovet) muttei etuja (aukeavaa kattoa), E90 on vaan rehellisesti kätevämpi.
Chattiauton haku pukkasi esiin hyvinkin asiallista tarjontaa akselilla 325i/330i/530i, mutta sitten silmä havaitsi, että budjetin vain hieman ylittämällä olisi tarjolla E90-korinen 335i, joka on tarpeeksi tuore kantaakseen keulallaan tuoreempaa N55-tekniikkaa. Vanha saabisti tunsi sielussa turbon kutsun ja naputteli viestin myyjälle tiistai-iltana.
Lauantaina oli sopivaa luppoaikaa, joten sovin koeajon tuolle päivälle. Aamulla aikaseen ylös, pikkuykkönen tulille ja n. 250km autokauppaan brömm. Sedanin pintapuolinen tarkistus, vähän höpöttelyä myyjän kanssa molemmista autoista ja ei kun koeajolle. Liikkeen pihasta ulos, suoralla suurin sallittu (40) mittariin ja.. BLINGBLINGBLING varoitusääni tauluun kera rengaspainevaroituksen. Stoppi, pintapuolinen tarkistus ettei auto makaa vanteella mistään kulmasta ja takaisin kaupalle. Olihan siellä vähän vajausta, joten ei muuta kuin paineet kuntoon ja baanalle. Ei nuo Continentalin runflatit muuten vajaana ole kaksiset ajaa, kyllähän se vähän muljuili tuo auto ennen täyttöä. Kunnollisilla rengaspaineilla varustettuna auto sitten paljastuikin ihan asialliseksi ajettavaksi, tosin ne renkaat on ihan kauheat.
Nimiä lappuihin, kamat autosta toiseen ja roadtrip jatkukoon. Jälleen n. 250km siirtymä, muttei suinkaan kotia kohti vaan Keski-Suomeen. Emäntä nimittäin oli aamulla bongannut illalla myyntiin tulleen Alfan - tuokin 159 ja Q4, mutta 2.4JTDm -tekniikalla. Vanhastaanhan hällä käyttiksenä oli vastaava etuveto. Alfan tarkistus ja jälleen nimiä papereihin ja kahdella autolla eteenpäin. Poikkesimma Jämsänkoskella syömässä ja saunassa ja suuntasimme vielä kotiin. Matkaa kertyi n. 800km, josta reilu 200 kahdella autolla. Hyvä reissu. Ei välttämättä halpa, mut hyvä.
124tkm ajettu turbokolmonen paljastui aidoksi Suomi-autoksi, mikä näkyy värissä ja varustelussa. Ulkoa tämä on harmaa, sisältä musta-harmaa. Varustuksella ei tosiaan ole liikaa mässäilty, mutta mukaan on saatu ne tärkeimmät eli sporttipenkit, etuvetarit, manuaaliaski, xenoit ja turbokuutonen. Erikoisina plussina himmennettävä taustapeili sekä yksialueiseksi taipuva kaksialueilmastointi. Ei iDriveä eikä sähköpenkkejä - enpä tätä telkkarin katseluun ostanutkaan vaan ajamiseen. Eikä käytettyä ostaessa voi ihan liikaa nirsoilla. Ihan täydellinen tämä ei toki muutenkaan ole, mutta ihan pätevä käyttöauto tästä tulee.
+Ryhdikkäässä ja asiallisessa kunnossa
+N55
+Sisusta on mukavan krumeluuriton
+Selkeesti paremmat valot kuin mitä odotin, vaikka onkin perusxenonit
+Manuaalivaihteisto
-Takalaseissa on tehdassävyä, vaikka sitä en varustelistassa nähnytkään - ruma, mutta koetan elää tämän kanssa
-Renkaat on kauheet, rengaskauppa kutsuu
-Vetokoukku puuttuu, Koukkupaja kutsuu
-Autoon on asennettu aivan hirveä Eononin android-mankka, tämän vaihto kunnolliseen edellyttää IHKAn alkuperäiskehyksen sekä alareunan nappularivin löytämistä. Onneksi tässä on persgrillit sentään suoraan IHKAssa napeilla eikä Eononin hallussa.
Eikä autotalliketju ole mitään ilman kuvia, joten kävin nappaamassa pari fotoakin tästä kulkineesta:

